Homerin oma kirja (978-952-5655-85-8 ) kiinnosti kovin 7.- luokkalaisia.
Matka maailmaan : lasten karttakirja (978-951-593-006-4) löysi myös lukijansa.
Maapallo (978-951-593-040-8 )
Turpa auki : rap-lyriikkaa (978-951-0-33081-4 ) sisältää myös äänitteen.
Arja Tiainen, Tää tojota ei lähe liikkeeelle : ajopäiväkirja (951-0-31963-5) (2006)
Marja-Leena Tiainen, Alex ja pelon aika/Alex, Aisha ja Sam
Juntunen Ritva, Suomen lasten lakikirja (978-951-627-687-1)
Teller, Yhtään (2005)
Meyer, Stephanie, Houkutus/ Uusikuu (yläkoulun tytöt kehuvat)
lauantai 27. lokakuuta 2007
Uutuuspainoksia ja muita kustannusehdotuksia
Hei Kaisa Nummenpää ja monet muutkin blogiin kirjoittaneet ja tietynlaisia kirjoja kaipailleet. Tulkaa mukaan kokoamaan kustantajille toivelistaa tarvittavista uusintapainoksista. Tässä alkua:
Wilkes, Keskuspuiston yksinäinen (eläinkirja ei vanhene)
Suomalaisten (ja eurooppalaisten) klassikkokirjailijoiden tekstejä (runoa, proosaa, draamaa) sisältävä kokoelma 9. luokkalaisille (täälläkin kirjoittaneen kollegan toive, apua pienen budjetin kirjastoille)
Kemian ja fysiikan alan nuorille helppotajuisia tietokirjoja
Jatkattehan kommenteilla.
Wilkes, Keskuspuiston yksinäinen (eläinkirja ei vanhene)
Suomalaisten (ja eurooppalaisten) klassikkokirjailijoiden tekstejä (runoa, proosaa, draamaa) sisältävä kokoelma 9. luokkalaisille (täälläkin kirjoittaneen kollegan toive, apua pienen budjetin kirjastoille)
Kemian ja fysiikan alan nuorille helppotajuisia tietokirjoja
Jatkattehan kommenteilla.
tiistai 16. lokakuuta 2007
Oho- ja ahaa-teos
KOULUKIRJASTONHOIDON OPAS
Toim. Liisa Niinikangas
BTJ Kirjastopalvelu 2005
Koulukirjastonhoidon opas on yhdentoista kirjoittajan artikkeleista koostuva kokoelma. Kirjoittajien ammatit vaihtelevat Opetushallituksen virkamiehestä kirjasto-opettajaan. Yhteistä on voimakas halu puhua koulukirjaston tärkeydestä. Teos painottaa koulukirjaston pedagogista tärkeyttä ja tiedonhallintataitojen opettamista ja perustaa näkemyksensä uusiin opetussuunnitelmiin sekä uuteen oppimiskäsitykseen.
Teos on jaettu kolmeen osaan: koulukirjaston suunnitteluun ja pedagogisiin tehtäviin, käytännön koulukirjastonhoidollisiin ohjeisiin ja konkreettisiin esimerkkeihin erilaisista koulukirjastoista alakoulusta ammattiopistoon. Jako on toimiva. Kirja on rakenteeltaan selkeä, väljästi ja lukijaystävällisesti taitettu, ja tarkka sisällysluettelo auttaa halutun tiedon etsinnässä. Erityisen hyviä ovat joidenkin artikkelien lopussa olevat yhteenvedot, kuten vaikkapa s. 70 oleva Koulukirjaston hoitajan selviytymisstrategia. Kunkin artikkelin lopussa mainitaan lähteet, joihin tekstissä on viitattu. Teoksen loppuun on vielä koottu joukko aiheeseen liittyviä kirjoja sekä verkkolähteitä. Oivallisia nettiosoitteita mainitaan myös artikkeleissa, esimerkkinä vaikkapa tiedot Varastokirjastosta (s.84). Artikkelien kirjoittajienkin yhteystiedot ovat mukana!
Kirja on tarkoitettu ennen kaikkea avuksi koulukirjastoa hoitavalle opettajalle, ja ainakin minuun se osui täsmäpommina. Teos lohdutti, antoi tietoa, avarsi näkemyksiä, innosti ja hieman syyllistikin. Olen rämpinyt koulumme peruskorjausremontin, vanhan (50 v.) kirjaston perkaamisen ja uuden kirjaston sekä fyysisen että sisällöllisen suunnittelun kanssa ties kuinka monen vuoden ajan käytännössä aivan yksin. Jos olisin lukenut tämän kirjan aiemmin, olisin ymmärtänyt painokkaammin ja perustellummin vaatia apua työhöni niin koulun sisältä kuin kirjastoammatillisestikin. Tällä hetkellä olen aivan näännyksissä savottani kanssa; uutta kirjasto-ohjelmaa en sentään vielä ole hankkinut, ja nyt tiedän varmemmin, miten toimia, jos ja kun sen aika tulee.
Koulukirjastonhoidon opas kertoo kaikille, mistä tämän ajan koulukirjastossa on, voisi ja pitäisi olla kyse. Se antaa suunnan, jota kohti pyrkiä. Itse ainakin luettaisin sen esimiehellä, kollegoilla (jotka kadehtivat ja hämmästelevät kirjasto-opettajan korvausta), koulutoimen virkamiehillä, yleisen kirjaston henkilöstöllä, kenellä vain. Ennen kaikkea teos on koulukirjastotädin/sedän lakikirja ja Raamattu. Se on ilman muuta sekä oho- että ahaa-kirja!
Päivi Puhakka
Toim. Liisa Niinikangas
BTJ Kirjastopalvelu 2005
Koulukirjastonhoidon opas on yhdentoista kirjoittajan artikkeleista koostuva kokoelma. Kirjoittajien ammatit vaihtelevat Opetushallituksen virkamiehestä kirjasto-opettajaan. Yhteistä on voimakas halu puhua koulukirjaston tärkeydestä. Teos painottaa koulukirjaston pedagogista tärkeyttä ja tiedonhallintataitojen opettamista ja perustaa näkemyksensä uusiin opetussuunnitelmiin sekä uuteen oppimiskäsitykseen.
Teos on jaettu kolmeen osaan: koulukirjaston suunnitteluun ja pedagogisiin tehtäviin, käytännön koulukirjastonhoidollisiin ohjeisiin ja konkreettisiin esimerkkeihin erilaisista koulukirjastoista alakoulusta ammattiopistoon. Jako on toimiva. Kirja on rakenteeltaan selkeä, väljästi ja lukijaystävällisesti taitettu, ja tarkka sisällysluettelo auttaa halutun tiedon etsinnässä. Erityisen hyviä ovat joidenkin artikkelien lopussa olevat yhteenvedot, kuten vaikkapa s. 70 oleva Koulukirjaston hoitajan selviytymisstrategia. Kunkin artikkelin lopussa mainitaan lähteet, joihin tekstissä on viitattu. Teoksen loppuun on vielä koottu joukko aiheeseen liittyviä kirjoja sekä verkkolähteitä. Oivallisia nettiosoitteita mainitaan myös artikkeleissa, esimerkkinä vaikkapa tiedot Varastokirjastosta (s.84). Artikkelien kirjoittajienkin yhteystiedot ovat mukana!
Kirja on tarkoitettu ennen kaikkea avuksi koulukirjastoa hoitavalle opettajalle, ja ainakin minuun se osui täsmäpommina. Teos lohdutti, antoi tietoa, avarsi näkemyksiä, innosti ja hieman syyllistikin. Olen rämpinyt koulumme peruskorjausremontin, vanhan (50 v.) kirjaston perkaamisen ja uuden kirjaston sekä fyysisen että sisällöllisen suunnittelun kanssa ties kuinka monen vuoden ajan käytännössä aivan yksin. Jos olisin lukenut tämän kirjan aiemmin, olisin ymmärtänyt painokkaammin ja perustellummin vaatia apua työhöni niin koulun sisältä kuin kirjastoammatillisestikin. Tällä hetkellä olen aivan näännyksissä savottani kanssa; uutta kirjasto-ohjelmaa en sentään vielä ole hankkinut, ja nyt tiedän varmemmin, miten toimia, jos ja kun sen aika tulee.
Koulukirjastonhoidon opas kertoo kaikille, mistä tämän ajan koulukirjastossa on, voisi ja pitäisi olla kyse. Se antaa suunnan, jota kohti pyrkiä. Itse ainakin luettaisin sen esimiehellä, kollegoilla (jotka kadehtivat ja hämmästelevät kirjasto-opettajan korvausta), koulutoimen virkamiehillä, yleisen kirjaston henkilöstöllä, kenellä vain. Ennen kaikkea teos on koulukirjastotädin/sedän lakikirja ja Raamattu. Se on ilman muuta sekä oho- että ahaa-kirja!
Päivi Puhakka
Kuinka tutkia tiedon puuta?
Niinikangas, Liisa (toim.): Voiko käärme kompastua? Opettajan tiedonhallintataitojen opas. BTJ Kirjastopalvelu, Helsinki.
Niinikankaan toimittama teos Voiko käärme kompastua? aloittaa tiedonhallintataitojen tarkastelun esittelemällä nykyisten opetussuunnitelmat tästä näkökulmasta luettuina. Konkreettisia toteutuksia onkin sitten tarjolla lähes kaikkiin hätätilanteisiin alkaen yksittäisen kunnan, tässä tapauksessa Lempäälän, opetussuunnitelmasta ja yksittäisen koulun, Matinkylän koulu, tiedonhallintataitojen opetussuunnitelmasta oppimistehtävän kirjallisen raportoinnin prosessiin ja atk-passin vaatimuksiin.
Arkisia näkökulmia on lähes yhtä monta kuin kirjoittajia. Ääneen pääsevät alakouluissa suoritetut kokeilut ja kehitellyt käytänteet kuin lukionkin työt. Likimain kaikki tietoaineet pääsevät myös ääneen, ei vain äidinkieli ja kirjallisuus.
Yhteistyö on voimaa. Siitä saa tämän kirjan perusteella jälleen todisteita, oli kyseessä oppiaineiden välinen yhteistyö tai sitten koulun ja kirjaston vuoropuhelu.
Miksi sitten juuri tämä teos kuuluu ”kirjasto-opettajan” käsikirjastoon? Juuri siksi, että työmme koulussa on kovin hektistä ja monelle taholle leviävää. Lukuisten tiimien tms. työryhmien aherrus koulun tasolla helpottuisi, kun annettaisiin tilaa tässä kirjassa esiintyville ratkaisuilla. Niitä tutkimalla pääsee liikkeelle ja kehittämään oman koulun käytänteisiin sopivia malleja.
Kaisa Koski
Ahveniston koulu, Hämeenlinna
Niinikankaan toimittama teos Voiko käärme kompastua? aloittaa tiedonhallintataitojen tarkastelun esittelemällä nykyisten opetussuunnitelmat tästä näkökulmasta luettuina. Konkreettisia toteutuksia onkin sitten tarjolla lähes kaikkiin hätätilanteisiin alkaen yksittäisen kunnan, tässä tapauksessa Lempäälän, opetussuunnitelmasta ja yksittäisen koulun, Matinkylän koulu, tiedonhallintataitojen opetussuunnitelmasta oppimistehtävän kirjallisen raportoinnin prosessiin ja atk-passin vaatimuksiin.
Arkisia näkökulmia on lähes yhtä monta kuin kirjoittajia. Ääneen pääsevät alakouluissa suoritetut kokeilut ja kehitellyt käytänteet kuin lukionkin työt. Likimain kaikki tietoaineet pääsevät myös ääneen, ei vain äidinkieli ja kirjallisuus.
Yhteistyö on voimaa. Siitä saa tämän kirjan perusteella jälleen todisteita, oli kyseessä oppiaineiden välinen yhteistyö tai sitten koulun ja kirjaston vuoropuhelu.
Miksi sitten juuri tämä teos kuuluu ”kirjasto-opettajan” käsikirjastoon? Juuri siksi, että työmme koulussa on kovin hektistä ja monelle taholle leviävää. Lukuisten tiimien tms. työryhmien aherrus koulun tasolla helpottuisi, kun annettaisiin tilaa tässä kirjassa esiintyville ratkaisuilla. Niitä tutkimalla pääsee liikkeelle ja kehittämään oman koulun käytänteisiin sopivia malleja.
Kaisa Koski
Ahveniston koulu, Hämeenlinna
Mediataitoja kirjastossakin
Enpä malta olla vinkkaamatta hämeenlinnalaisen Arx-lastenkulttuurikeskuksen yhdessä kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa kehittämiä mediataitojen - animaatio-, video- ja valokuvausoppaita (www.hameenlinna.fi/arx/DigiArts).
Mikäpä sopisi luovan koulukirjaston työskentelytapojen valikoimaan paremmin kuin kuvallinen ilmaisu. Siihen pystyvät nekin, joilla ei ole riittävää kirjoitus- tai lukutaitoa. Kuvien avulla voidaan etsiä tietoa, tutkia ja prosessoida. Kaunokirjalliset elämyksetkin voivat kääntyä kuvien kielelle yksin tai ryhmässä. Elokuvalla ja kaunokirjallisuudella on paljon myös yhteisiä piirteitä. Toppuutelkaahan vähän, innostun taas niin, mutta tiedän, että mm. digikuvaus on "in" nuorten parissa.
Mikäpä sopisi luovan koulukirjaston työskentelytapojen valikoimaan paremmin kuin kuvallinen ilmaisu. Siihen pystyvät nekin, joilla ei ole riittävää kirjoitus- tai lukutaitoa. Kuvien avulla voidaan etsiä tietoa, tutkia ja prosessoida. Kaunokirjalliset elämyksetkin voivat kääntyä kuvien kielelle yksin tai ryhmässä. Elokuvalla ja kaunokirjallisuudella on paljon myös yhteisiä piirteitä. Toppuutelkaahan vähän, innostun taas niin, mutta tiedän, että mm. digikuvaus on "in" nuorten parissa.
maanantai 15. lokakuuta 2007
Tulen kateelliseksi
Sivusilmällä seurailen yleiseurooppalaista keskustelua koulukirjastorintamalla. Näyttää siltä, että aivan hirveä draivi on meneillään yhdessä jos toisessa maassa. Nyt valmistellaan mm. pedagogisia portaaleja. Kävin äsken vilkaisemassa italialaista ja ruotsalaista. Jälkimmäisestä (http://www.pedc.se/) löytyy mm. koulukäyttöön ilmaisten kuvien valikoima. Käykääpä kurkkaamassa, ja käyttämässäkin.
Opetushallitus puuhaili jokin aika sitten koulukirjastoportaalia, mutta hanke taidettiin haudata kaikessa hiljaisuudessa. Myös kuntien EU- tai muulla ulkopuolisella rahoituksella pyörittämät mediakeskukset ovat monella paikkakunnalla lopettaneet toimintansa.
Entäs meillä Suomessa tietoyhteiskunnan mallimaassa: asenteena ei, ei, ei, ei ole rahaa, ei ole tarvetta. Vanhanaikaista. Pitäisi kai puhua meilläkin informaatiokeskuksista eikä koulukirjastoista. Kun ei ole poliittista tahtoa, ei ole rahaa. Kun ei ole lakia, ei ole velvoitteita.
Eikö olisi suotavaa tarjoja opettajalle ja koulukirjastonhoitajalle kaikki keskitetty apu ja koulutus, jotta oppijoiden tasa-arvoinen kohtelu voisi toteutua? Tulen todella aina kateelliseksi, kun ajattelen monen muun eurooppalaisen maan koulukirjastoja ja niiden toiminnan kehittämiseen satsattuja pääomia, aineellisia ja aineettomia.
Opetushallitus puuhaili jokin aika sitten koulukirjastoportaalia, mutta hanke taidettiin haudata kaikessa hiljaisuudessa. Myös kuntien EU- tai muulla ulkopuolisella rahoituksella pyörittämät mediakeskukset ovat monella paikkakunnalla lopettaneet toimintansa.
Entäs meillä Suomessa tietoyhteiskunnan mallimaassa: asenteena ei, ei, ei, ei ole rahaa, ei ole tarvetta. Vanhanaikaista. Pitäisi kai puhua meilläkin informaatiokeskuksista eikä koulukirjastoista. Kun ei ole poliittista tahtoa, ei ole rahaa. Kun ei ole lakia, ei ole velvoitteita.
Eikö olisi suotavaa tarjoja opettajalle ja koulukirjastonhoitajalle kaikki keskitetty apu ja koulutus, jotta oppijoiden tasa-arvoinen kohtelu voisi toteutua? Tulen todella aina kateelliseksi, kun ajattelen monen muun eurooppalaisen maan koulukirjastoja ja niiden toiminnan kehittämiseen satsattuja pääomia, aineellisia ja aineettomia.
sunnuntai 7. lokakuuta 2007
Sallittuja hyveitä
Tylypahkan kirjastossa on kiellettyjen kirjojen osasto, ja sieltähän ne vastaukset sitten löytyvät, eivät koskaan sallitulta puolelta. Useammin kuin kerran on käynyt mielessä, että pitäisi perustaa omaankin koulukirjastoon moinen tarkasti vartioitu saareke, jonka saavuttaakseen oppilaat joutuisivat vääntäytymään tomcruisemaisen vaikeisiin asentoihin. Nykylapsille kirjat ovat liian helposti saatavilla: miksi vaivautua, kun mummi, kummi ja äidinkielenopettaja kantavat niteitä eteen selkä vääränä. Kysynnän ja torjunnan laki pelaa.
Omana muistiaikanani oppilailta on kielletty vain Cosmopolitan-lehti: kaikkea muuta pyydettyä on hankittu, jos vain on saatu. Yllättävänkin usein piltin toivomaa kirjaa (esim. Sacharin Paahde tai Anne Frankin päiväkirja) ei saa. ”Valitettavasti painos on loppunut”, toteavat nuo kirjakauppojen kiilaskatseiset palveluammattilaiset, jos löytävät nimekkeen hitaista tietokannoistaan. (On paras ottaa oma ISBN mukaan. Suureen ketjuun kuuluvan lähikauppani myyjä ei ollut koskaan kuullut Fennicasta. Eikä se toinenkaan.) Jos bisnes on bisnestä, kustantajilla täytyy olla jokin keino selvittää, mitä me täällä pyramidin pohjalla kysymme. Ehkäpä myyjien ydinosaamista on lähettää oudot toiveemme eteenpäin?
Me koulukirjastonhoitajat olemme sikäli kirjastonhoitajia ihan menneiltä vuosikymmeniltä, että avoimesti pyrimme hankkimaan kokoelmiimme vain ”laadukasta kirjallisuutta”. Minäkin yritän löytää uskottavia nuortenkirjoja, jotka tarjoaisivat hyvää kieltä ja mieltä kirjallisessa muodossa. Ostan sentään kaikki nuo Goosebumps ja The Nightmare Room -kirjatkin. Ehkäpä suuret kirjakauppaketjut onnistuvat pärjäämään sillä, mitä on, mutta koulukirjastonhoitajan on edes toisinaan vastattava kysyntään.
Vankilassakin on kirjasto, miksei koulussa? kysyi Liisa Niinikangas (Kirjastolehti 7-8/98) jo aikaa sitten. Meillä Espoossa on paljon hyviä koulukirjastoja, eivätkä oppilaat pidä koulun vertaamista vankilaan mitenkään raflaavana, vaan asiallisena. Jokin laitos, kunnallinen tai kapitalistinen, pitää otteessaan meistä useimpia. Kiittäkäämme onneamme, jos olemme osa yhteisöä, jolla on kirjasto. Kirjasto edustaa avointa lähdekoodia: mahdollisuutta kysyä, tarkistaa, verrata, parantaa. Kirjallisuus on ihmisyyden koodi, jota on kehitetty OSI:n vaatimusten mukaisesti jo vuosituhansia - hyvin sallivasti.
Omana muistiaikanani oppilailta on kielletty vain Cosmopolitan-lehti: kaikkea muuta pyydettyä on hankittu, jos vain on saatu. Yllättävänkin usein piltin toivomaa kirjaa (esim. Sacharin Paahde tai Anne Frankin päiväkirja) ei saa. ”Valitettavasti painos on loppunut”, toteavat nuo kirjakauppojen kiilaskatseiset palveluammattilaiset, jos löytävät nimekkeen hitaista tietokannoistaan. (On paras ottaa oma ISBN mukaan. Suureen ketjuun kuuluvan lähikauppani myyjä ei ollut koskaan kuullut Fennicasta. Eikä se toinenkaan.) Jos bisnes on bisnestä, kustantajilla täytyy olla jokin keino selvittää, mitä me täällä pyramidin pohjalla kysymme. Ehkäpä myyjien ydinosaamista on lähettää oudot toiveemme eteenpäin?
Me koulukirjastonhoitajat olemme sikäli kirjastonhoitajia ihan menneiltä vuosikymmeniltä, että avoimesti pyrimme hankkimaan kokoelmiimme vain ”laadukasta kirjallisuutta”. Minäkin yritän löytää uskottavia nuortenkirjoja, jotka tarjoaisivat hyvää kieltä ja mieltä kirjallisessa muodossa. Ostan sentään kaikki nuo Goosebumps ja The Nightmare Room -kirjatkin. Ehkäpä suuret kirjakauppaketjut onnistuvat pärjäämään sillä, mitä on, mutta koulukirjastonhoitajan on edes toisinaan vastattava kysyntään.
Vankilassakin on kirjasto, miksei koulussa? kysyi Liisa Niinikangas (Kirjastolehti 7-8/98) jo aikaa sitten. Meillä Espoossa on paljon hyviä koulukirjastoja, eivätkä oppilaat pidä koulun vertaamista vankilaan mitenkään raflaavana, vaan asiallisena. Jokin laitos, kunnallinen tai kapitalistinen, pitää otteessaan meistä useimpia. Kiittäkäämme onneamme, jos olemme osa yhteisöä, jolla on kirjasto. Kirjasto edustaa avointa lähdekoodia: mahdollisuutta kysyä, tarkistaa, verrata, parantaa. Kirjallisuus on ihmisyyden koodi, jota on kehitetty OSI:n vaatimusten mukaisesti jo vuosituhansia - hyvin sallivasti.
torstai 4. lokakuuta 2007
Haetaan hyviä käytänteitä ja blogikirjoittajia
Rakas blogin lukija, koulukirjastonhoitaja Utsjoelta, Hangosta, Vaasasta tai Kiteeltä, siis ihan mistä vain, ammatti-instituutista, peruskoulusta tai lukiosta, luovuta kirjastoideasi tai teemapäiväsuunnitelmasi yhteiseen jakoon blogin kautta. Suomen koulukirjastoyhdistyksen sivuilta näet, kuinka saat yhteyden blogiemäntä Ulappaan. Kutsun sinut mielellään blogikirjoittajien joukkoon. Voit lähettää julkaistavaksi toivomaasi aineistoa myös sähköpostitse julkaistavaksi, jos et itse halua kirjoittajaksi.
Hämeenlinnan kesäyliopiston järjestämän koulutuksen Avaimia koulukirjastoon -osallistujat ovat laatineet sekä kirjavinkkejä että teemapäiväsuunnitelmia I koulutusjakson jälkeen. Seuraavaksi rakennetaan pedagogista tiedonhakumallia omaan käyttöön oululaisten Timo Fordellin ja Heikki Kontturin ohjeistamana ja lopuksi vielä oman kirjaston kehittämissuunnitelmia. Toivottavasti myös te kurssilaiset haluatte jakaa töitänne täällä verkossa.
Hämeenlinnan kesäyliopiston järjestämän koulutuksen Avaimia koulukirjastoon -osallistujat ovat laatineet sekä kirjavinkkejä että teemapäiväsuunnitelmia I koulutusjakson jälkeen. Seuraavaksi rakennetaan pedagogista tiedonhakumallia omaan käyttöön oululaisten Timo Fordellin ja Heikki Kontturin ohjeistamana ja lopuksi vielä oman kirjaston kehittämissuunnitelmia. Toivottavasti myös te kurssilaiset haluatte jakaa töitänne täällä verkossa.
Kansainvälinen koulukirjastopäivä lähestyy
Lokakuun 22.päivä vietetään kansainvälistä koulukirjastopäivää maapallon eri kolkilla hyvin erilaisissa koulukirjastoissa. Tämän vuoden teemana on KOULUKIRJASTO - OPPIMISEN VOIMANPESÄ (Learning: Powered by your school library).
Kun meillä Suomessa on 10.10. mielikirjapäivä, joka näyttää suuntautuvan enemmän kaunokirjallisuuden lukemisen ympärille, olisi luontevaa keskittyä kansainvälisenä koulukirjastopäivänä tiedonhakuun. Tämän vuoden teema korostaataankin kirjaston merkitystä oppimisen kivijalkana.
Mutta olemmeko Suomessa osanneet riittävästi tuoda esille koulukirjastojen merkitystä informaatiokeskuksina tai monipuolisina oppimisympäristöinä, jotka mahdollistavat työtapojen monipuolistamisen ja erilaisten oppijoiden huomioimisen sekä yhteisöllisen tiedonrakentamisen ja monenlaisen luovuuden? Minusta tuntuu, että aivan liian moni mieltää kirjaston kirjojen säilytys- ja lainauspaikaksi eikä moderniksi oppimiskeskukseksi. Toisaalta yleisivistävän koulun koulukirjastonhoitajan palkkaus on niin pieni, että se ei mahdollista kirjasto-opetuksen kehittämistä tai kirjastonhoitajan toimimista muun opettajan apuna tiedonhaku- ja tiedon prosessointitilanteissa.
Kun meillä Suomessa on 10.10. mielikirjapäivä, joka näyttää suuntautuvan enemmän kaunokirjallisuuden lukemisen ympärille, olisi luontevaa keskittyä kansainvälisenä koulukirjastopäivänä tiedonhakuun. Tämän vuoden teema korostaataankin kirjaston merkitystä oppimisen kivijalkana.
Mutta olemmeko Suomessa osanneet riittävästi tuoda esille koulukirjastojen merkitystä informaatiokeskuksina tai monipuolisina oppimisympäristöinä, jotka mahdollistavat työtapojen monipuolistamisen ja erilaisten oppijoiden huomioimisen sekä yhteisöllisen tiedonrakentamisen ja monenlaisen luovuuden? Minusta tuntuu, että aivan liian moni mieltää kirjaston kirjojen säilytys- ja lainauspaikaksi eikä moderniksi oppimiskeskukseksi. Toisaalta yleisivistävän koulun koulukirjastonhoitajan palkkaus on niin pieni, että se ei mahdollista kirjasto-opetuksen kehittämistä tai kirjastonhoitajan toimimista muun opettajan apuna tiedonhaku- ja tiedon prosessointitilanteissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
