Täysin käsittämätöntä, mutta totta. Vuodesta toiseen käy juuri niin. Koulukirjastoon tulevat nimittäin pojat. Istuvat rauhallisesti, lukevat sarjakuvia, sanomalehtiä, Pelit-lehteä, Mikrobittiä, Tieteen kuvalehteä, Jari Tammen Suurta kirosanakirjaa, fantasia- ja jännitysromaaneja, monen alan tietokirjoja kuten seksi- valokuvaus- ja korjausoppaita, vitsejä jne. Sitten ovat ne, jotka tulevat pienellä porukalla ja keskustelevat mangasta tai kyselevät toisiltaan tietokisakirjan kysymyksiä ja vastaavat oman kirjaston Viikon kysymys -tehtävään. On niitä, jotka perjantaina säntäävät kiireissään kirjastoon saadakseen viikonloppu- tai lomalukemista. On niitä, jotka ovat hukassa jonkin koulutehtävän tiedonhaun kanssa ja kysyvät. On niitä, jotka esittävät hankintatoiveita ja kirjaston kehittämisideoita.
Koskaan en näe koulukirjastossa yhtä paljon tyttöjä kuin poikia. En näe yhdenkään tytön kätkevän Horowitzin romaania tai mitään muutakaan hyllyjen väliin tunnin ajaksi, jotta seuraavalla välitunnilla voisi taas tulla jatkamaan lukemista, 15 minuutin pätkissä, mutta ulkopuolisen tarkkailijan mielestä nautinnollisissa pätkissä. Mikä tehokkuus! Ne pojat!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ihana kuvaus, Ulla! Tuntuu niin tutulta. Kommenttina voin kertoa, että meidän kirjastossamme oli viime lukuvuonna yksi tyttö, joka pitkän koulumatkan ja sairautensa vuoksi ei kantanut paksuja fantasiakirjoja kotiinsa vaan luki niitä aikamoisen rivin välitunnin mittaisissa pätkissä. Mikä keskittyminen!
Olisi ihanaa, jos meidänkin oppilaamme saisivat käyttää kirjastoa myös välitunneilla. Valitettavasti se ei tällä hetkellä ole mahdollista, koska valvonnan järjestäminen olisi niin hankalaa.
Meillä muutama ruokavälituntiaukiolo on järjestetty samalla periaatteella kuin muukin välituntivalvonta. Yksi valvontakohde on kirjasto. Valvonnan ohessa opettajat ehtivät tutustua myös kirjaston kokoelmaan.
Lähetä kommentti